perjantai 11. tammikuuta 2013

Hyvää vuotta 2013!


 Uuden lukukauden alkaessa Yhtenäiskoulussa tartuttiin työhön energisesti ja valoisin mielin. Ensimmäinen viikko sisälsi työntäyteisten päivien lisäksi myös tärkeitä iltatilaisuuksia.




-Mitä toivon lapseni ensimmäiseltä koululta? Tätä kysymystä pohtivat koulun kirjastoon keskiviikkoiltana kokoontuneet vanhemmat, joilla on edessään tärkeä ratkaisu: pienen tulevan koululaisen aloituspaikan valinta. Ryhmissä pohtimisen jälkeen keskusteltiin yhdessä.

Lapsen hyvinvointi ja turvallisuus tuntuivat olevan vanhempien mielestä koulussakin ylivoimaisesti tärkeimpiä asioita. Selvää onkin, että koulunkäynti voi sujua vain jos nämä perusasiat takaavat oppimisen ilon ja rauhan. Peruskoulun rehtori Sari ja apulaisrehtori Janiina toivottivat vanhemmat lapsineen tervetulleiksi Yhtenäiskouluun luottaen siihen, että koulumme rauhallinen ja perhemäinen ilmapiiri sekä välituntileikkeihin innostava piha ovat oivallinen kasvuympäristö pienelle ja isommallekin koululaiselle.


Iltaa istuttiin koululla myös torstaina. Joukko kahdeksasluokkalaisia ja heidän vanhempiaan kokoontui Knutin ja Hennan kanssa suunnittelemaan perinteistä kansainvälistä koululaisvaihtoa. Muutaman viikon kuluttua saamme vieraita Hollannista, ja myöhemmin keväällä ryhmä kasiluokkalaisia suuntaa vastavierailulle Hollantiin.




Abit vanhempineen puolestaan istuivat auditoriossa saamassa infoa ylioppilaskirjoituksiin liittyvistä asioista. Opo Sari, rehtori Jouni sekä joukko eri aineiden opettajia kertoivat kevään aikatauluista sekä eri aineiden kokeista ja niihin valmistautumisesta. Sari kertoi myös jatko-opintomahdollisuuksista. Loppukiri on edessä, ja siihen yritetään kannustaa kaikin voimin.

Miten ihmisestä tuli ihminen?

 



Historianopettajamme Antin perjantaiaamuna pitämän päivänavauksen otsikko hiljensi niin isot kuin pienetkin kuuntelemaan tarinaa yhteisestä menneisyydestämme. Karttojen ja mielenkiintoisten kuvien avulla Antti näytti, miten nykyisin yli 7 miljardiin yltävä ihmiskunta lähti muinoin kehittymään noin 150 olennon joukosta jossain kaukana Afrikassa. Esitys kertoi myös esi-isistämme apinoista ja osoitti, että ne ovat monilta taidoiltaan jo lähellä ihmistä.

Mikä sitten tekee ihmisestä ihmisen? Monet tätä pohtineet ovat päätyneet neljään sanaan: rakkaus, huolenpito, solidaarisuus ja yhteisöllisyys. Siitä huolimatta, että nykyään voimme monin tavoin kokea olevamme osa koko valtavaa ihmisten yhteisöä, asumme ja työskentelemme yhä enemmän yksin. Jotta yksikään ihmisyyteen kuuluvasta neljästä tärkeästä asiasta ei pääsisi unohtumaan,  tarvitaan Antin mielestä myös pieniä, ihmisen kokoisia yhteisöjä. Esitys päättyi hauskoihin kuviin omasta koulusta. Päivänavauksesta välittyi opettajan kaunis rakkaudentunnustus omalle työpaikalle, Yhtenäiskoululle ja sen ihmisille.


Rakastetaan ja huolehditaan!

























































































































































































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti